If home is where the heart is we're the smartest kids I know

♥: sushipiknik Ruissalossa, vesimelonin syöminen lusikalla, tomaattien kasvamisen seurailu, Tampereelle matkustaminen, istuminen lattialla ennen yllättävän hyvää keikkaa jolta et odottanut kovin paljoa, kaverit, psykebileet, järvenrannalla istuskelu, Meri hädässä -muovijäteprojekti.

Täällä vaan sataa, mutta toivottavasti Hangon edustalla tuulisessa majakkasaaressa paistaa aurinko, koska siellä aion olla vielä tänä iltana. Ensin tosin luvassa kirjastovisiitti (uskalsin vihdoin parin vuoden jälkeen maksaa sakkoni, oi autuutta) sekä teehetki!

Ps. Kimya Dawson on mun sankari.

Ennen lunta

Olen ollut ruotsinkielisessä salakapakassa katsomassa ystävän bändin keikkaa (joka oli mahtava!), kuvannut erilaisia valoja, syönyt suklaakakkua ja kuunnellut tunnelmallista venäläistä musiikkia Kirjakahvilassa, toivottanut kaivatun lumen ja talven tervetulleeksi ja viihtynyt sen takia ulkona paljon paremmin kuin viime pimeänharmaina viikkoina, lämmittänyt puuhellalla keittiön kuumaksi, ostanut keltaisen ämpärin ja laittanut sinne hapankaalisatsin valmistumaan.

Puiden sisällä voi matkustaa, vaikka puut ovat aina paikoillaan

Viikonloppu oli hyvä. Kuuntelin melkein transsinkaltaisessa hienouden kokemisen tilassa Yonaa ja orkesteri Liikkuvia Pilviä, fiilistelin Kari Tapiirin tahtiin, join kaksi alkoholitonta olutta (no hui!), askartelin naamiota tuleviin juhliin ja kävin noiden ihanien tyttösten kanssa edustamassa meidän koulutusohjelmaa Turun Luonnonsuojeluyhdistyksen kolkytvee-synttäreillä idyllisessä vanhassa huvilassa. Juhlissa tarjottiin kolmea eri täytekakkua, ja kaikkia piti tietysti maistaa pikkuisen. Siellä syksyisessä ja tihkusateisessa Ruissalossa lämpesi puusauna ja heitin vihdoin ja viimein talviturkkini jo kylmenneeseen mereen öljynjalostamon kirkkaiden valojen loistaessa vastarannalla. Nyt voi sitten kasvattaa uuden turkin talven varalle. Kaupunkiin palaaminen sieltä hiljaisesta ja pimeästä tuntui ihan väärältä ja lauantai-iltainen keskustameno hiukan vieraalta. Ehkä sen takia näinkin kotimatkallani kaupunkilaisketun, jota kylläkin hieman säikyin, onhan se nyt melkein koira. Olisi varmaan pitänyt sähistä sille, että olisi palannut metsän turvaan.

Metsäelämää ja Om

Polttopuiden niputtamista ja veden kantamista kaivolta pitkänäperjantaina, keikka Nosturissa edeltävänä torstaina. Tuli istuttua autossa. Eikä keikalla lämppärikään huono ollut, mutta Om. Hyvin transkendenttistä (vai miten se sanotaan?), loistavaa, hyvällä tavalla jumittavaa. Ei tarvii kuin istua lattialla, sulkea silmät ja uppoutua jonnekin kaukaisiin sfääreihin. Kuunnelkaa vaikka!