lauantai 26. heinäkuuta 2014

Porto!

Pohjoisen-reissun kolmas ja viimeinen kohde: värikäs ja yksityiskohtia pursuava Porto ja sen Douro-joesta kohoavat nuhruiset naapurustot! Suosikkini oli varmaankin tuo vanhan talon sähköjohtojen lomaan ripustettu ja parhaat päivänsä nähnyt täytetty mäyrä. Portviiniä ja vegefrancesinhaa tuli myös maisteltua, kummatkin hiveli makuhermoja, mutta jälkimmäistä ei kyllä toista kertaa tarvitse syödä - senverran ähky olo siitä tuli (originaaliversio koostuu muistaakseni tomaatti-olutkastikkeeseen upotetusta ja ranskalaisten kanssa tarjoillusta, juustolla kuorrutetusta paahtovoileivästä, jonka välistä löytyy niin pihviä, kahta erilaista makkaraa kuin kinkkuakin, huh!).

Kirjoitan tätä muuten laneissa hiirten näpytyksen säestämänä. Enpä ole ennen sellaisissa ollutkaan! Toissapäivänä päädyin eleganttiin teatterikahvilaan juttelemaan vaihtoehtoyliopistosta kahden bussilla Afrikkaan matkustaneen hipin kera ja sitä edellisenä päivänä huomasin, että Lissabonin-kämpän takapihalle on kuin ihmeen kaupalla ilmestynyt pikkuruinen munakoiso niiden kuivuneiden tomaattien ja pölyttämättöminä pudoinneiden kesäkurpitsankukkien viereen! Elämä maistuu ja yllättää.


Portoon palataan pyhiinvaelluksella arviolta parin viikon kuluttua. Reitti näytti keltaisista talojen seiniin maalatuista simpukkamerkeistä päätellen kulkevan vanhan keskustan lävitse. Enää viikko lähtöön! Aika on sen verran kortilla, että päätettiinkin startata Coimbrasta Lissabonin sijaan. Portosta ehkä jatketaan samalla enemmän tallatulla keskisellä reitillä tai sitten lähdetään syrjäisemmälle rannikkoreitille, riippuu siitä miltä silloin tuntuu. Matkan kulkemiseen pitäisi 20-25 kilometrin päivämatkoilla riittää tuo 21-22 päivää, joka meillä on käytettävänä. Kenties voidaan pitää pari lepopäivääkin kävelemisestä. Teltta tulee olemaan suosituin yöpymiskeino ja retkikeitin saa laulaa - kolme kasvissyöjää kun voi odottaa löytävänsä maaseudun kahviloista pitkälti vain simppeliä salaattia ja munakasta. Liekkien kanssa on silti oltava hyvin varovainen, ettei vahingossakaan saada mitään metsäpaloa aikaan. En kuulu kirkkoon, joten vähän jännittää, mitä muut pyhiinvaeltajat siitä tuumaavat. Itselleni tämä kun ei ole mikään selkeästi uskonnollinen suoritus, mutta spirituaalinen kuitenkin. Voi olla, että sitä voi verrata kävelymeditaatioon, voi olla, että ei. Mieli (ja ruumis) tulee joka tapauksessa varmasti olemaan niin täynnä vapauden riemua kuin luovutushaluakin, joka täytyy vain lujalla tahdonvoimalla voittaa. Askel askeleelta!

Saatan palata seuraavan kerran blogin pariin vasta Suomessa. Seikkailuntäyteistä loppukesää joka iikalle!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kiipeilyä ja vesiputouksia

Touko- ja kesäkuun vaihteessa tehtiin viikonloppuretki pohjoiseen. Menomatka Bragaan kesti kuusi tuntia, kun ajeltiin moottoritien sijasta ilmaisia pikkuteitä läpi metsien, teollisuusalueiden ja kylien. Kiipeilyhuoneen kokolattiapatjalla sai makoisat unet, aamulla kaupunkinäkymät oli melkoiset ja sohvasurffaushostimme keittiönseinät täynnä vieraiden terveisiä. Mekin kirjoitettiin omamme.


Yliopistojen välinen kiipeilykilpailu oli se varsinainen päämäärä. Tuo mun Zéni pääsi finaaliin ja meidän tiimi pronssisijalle! Itsehän keskityin valokuvaajan rooliin ja auringolta piilotteluun - palanein tuloksin.

Sunnuntaipäivä käytettiin Gerêsin uskomattomassa luonnonpuistossa pörräämiseen. Ajeltiin jyrkän mutkaisia metsäteitä, juotiin jääkylmää vettä suoraan lähteestä, uitiin vesiputouksen alla ja syötiin eväspatonkeja toisen yllä. Tuolla olisi varmaan upeita mahdollisuuksia trekkailuun, meillä oli nyt aikaa vain pintaraapaisuun.

Niin pakahduttavan kaunista!

Syksyksikin on kaikkea pakahduttavaa luvassa, aiotaan nimittäin perustaa kommuuni saareen, meren äärelle. Halutaan pois kaupungista, ja onneksemme löysimme pari muutakin tyyppiä Turun seudulta, jotka jakavat ajatuksen. Jos kaikki nyt menee hyvin, niin asutaan syksyllä taloa Naantalissa, tarpeeksi lähellä keskustaa ja Turun-bussia, muttei liian. Siellä on metsää, peltoja, meri, soutuvene, puutarha, omenapuita, marjapuskia, leivinuuni, kaivo, ulkohuussi ja saunamökki! Omistaja lupasi vetää juoksevan vedenkin keittiöön ja kenties jopa lämminvesisuihkun saunaan. Aika monta unelmaa käymässä toteen, en voisi olla onnellisempi.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Yliannostus heppoja ja muita elukoita


Täällä farmilla hevoset on saaneet perheenlisäystä ihan urakalla. Tämä pikkuinen varsaveijari oli syntynyt edellisenä yönä. Ei hän oikein osannut vielä kävellä, ja seisominenkin oli huojuvaa. Ihan hirveän suloinen tapaus, ja emokin antoi silittää pörröharjaista poikastaan niin kauan kuin toinen vain pysyi paikoillaan. Nyt tuo on jo tietysti kasvanut vähän isommaksi, kuvat on toukokuulta.


Muutaman päivän ikäinen, lumivalkoinen ja vaaleansinisilmäinen tyttövarsa oli melkoisesti mustaa varsaa ujompi eikä läheskään niin linssilude, mutta hirmu kaunis.

 Valloittavat karvakamut Akira ja Nero 

 "Mulla on jo näin makee harja."

 Kanallakin oli aikamoinen poikue piipittäviä tipuja paimennettavanaan.