Castelo de São Jorge

Sinä aikana, kun porukat olivat Portugalissa käymässä, kierrettiin yhdessä takuulla enemmän nähtävyyksiä kuin koko muun Portugali-elon aikana yhteensä! Mutta kuten sanottu, kunnon turisteilu toi hauskaa vaihtelua työharjoittelussa puurtamisen täyteiseen arkeen. Aika ihanaan Lissabon-arkeen, mutta arkeenpa kuitenkin!

Aika hurjaa, että paikalla, jolla tämä kyseinen Maurien rakentama Pyhän Yrjänän linna seisoo, on ollut asutusta jo 600-luvulta eaa asti, ja ainakin joku linnoituskin kukkulalla on ollut jo vuodesta 48 eaa lähtien. Näkymät ylhäältä muurien päältä olimat päätähuimaavat, ja sieltä näkikin lähes koko kaupungin. Linnan pihalla kuljeskeli upeannäköisiä riikinkukkoja, joita piti tietysti kameran kanssa jahdata.

 Serkkulikka innokkaana poseeraamassa.

 Kämppäni sijaitsi jossain tuolla sataman läheisyydessä.

Tejo-joen takana horisontissa siintää Arrábida-vuoristo. Sitä oli välillä lohdullista tähystellä kaupunkihälyn keskeltä.

Linnan puutarha oli karuhko ja kuivahko, mutta toi ehkä kivisyydessään hieman mieleen jotkut japanilaiset puutarhat.

Kunnon pönötysposeeraus. Vaelluskengäthän on ihan sopivat kaupunki- ja hellejalkineet.. tai sitten ei, mutta yritin sisäänajaa niitä ahkerasti.

Aikamatka pronssikaudelle

Käväistiin taannoin syyslomalla Raumalla harjoittamassa kotiseutumatkailua. Wanhan Rauman (josta juttua myöhemmin) lisäksi käytiin Sammallahdenmäen röykkiökalmistolla. Törmäsin paikkaan ensimmäistä kertaa Metallia matkassa -blogissa, ja vasta sen jälkeen muistin, että taitaapa siinä kasitien varressa jokin opastekyltti Sammallahdenmäelle olla! Huolimatta kymmenistä kyseisen kyltin ohi ajamisista en koskaan ollut käynyt paikassa (tai edes vaivautunut ottamaan siitä selvää), mutta röykkiöhaudat kuitenkin kuulostivat niin jänniltä, että pitihän niitä lähteä ihan varta vasten katsomaan.

Metsänpeikko ja käkkärämänty

Sammallahdenmäki on ollut UNESCO:n maailmanperintökohteiden listalla vuodesta 1999 lähtien ja sinne on haudattu vainajia pronssikaudella ja varhaisella rautakaudella. Vanhin hauta on ajoitettu vuosien 1300-1000 eaa välille. Haudoista on löydetty paasiarkkuja, hiiltä, luita ja katkennut rannerengas. Vainajat on laskettu kivistä muotoiltuihin paasiarkkuihin joko toisessa, puisessa arkussa tai eläimen taljaan kiedottuina, tai sitten polttohautauksen jäljiltä on haudattu pelkät luut. Esim. täältä voi lukea lisää.

Syksyisenä maanantai-iltapäivänä ei alueella näkynyt eikä kuulunut ristin sielua. Röykkiöhaudoilla ja kallioilla samoilu kävi siis ihan luontoretkestä. Paikka on muuten ollut aikoinaan merenrannassa. Itseäni säväytti etenkin ensimmäisessä kuvassa näkyvä Kirkonlaattiaksi ristitty hautarakennelma kaikessa täsmällisyydessään ja tasaisuudessaan. Asiaan kuului tietysti myös alueen pronssikautisten asukkaiden sekä heidän elämänsä ja hautajaisseremonioidensa kuvitteleminen, sillä ei tuollaisista kivikasoista muuten kovin paljon välttämättä saa irti. Jotkut hiidenkiukaista oli kaivettu auki ja ryöstetty aikoinaan, ja sitäkin toimenpidettä oli jännittävää kuvitella mielessään. Itsellekin tuli vähän luolamiesolo! Kyllä tätä voi suositella kaikille Satakunnassa pyöriville!

Ps. Tämä on tämän blogin kolmassadas postaus! Jestas sentään, mutta onhan tätä jo 3 ja puoli vuotta tullut pidetyksi. Eksyin lueskelemaan noita alkuaikojen merkintöjä, ja niistä kyllä huomaa että jonkin verran on (onneksi) taidettu niistä ajoista kasvaa. Mulla on tässä ollut sellainenkin fiilis, että blogi kaipaisi päivitystä, etenkin ulkoasun osalta. Varmaan vähintään pohjamallia pitäisi vaihtaa, tai siirtyä kokonaan bloggerista pois. Suosituksia? Myös vapaaehtoisia ulkoasun koodaajia otetaan vastaan!

Lissabonin puistoissa: Kasvitieteellinen puutarha

Aivan kaupungin sydämessä Raton metroaseman lähellä sijaitsevassa kasvitieteellisessä puutarhassa kävin vain kerran työaikoihini nähden hieman kinkkisten aukioloaikojen takia. Tai oikeastaan kaksi, toisen kerran tosin vain kääntymässä lipputiskillä. En viitsinyt pulittaa muistaakseni puolitoista euroa opiskelijoilta maksaneen sisäänpääsylipun hintaa, kun perhostalo oli jo mennyt kiinni kello viisi. Eipä sillä, että se sitten toisellakaan kerralla olisi ollut auki, vaikka lähdin töistä varta vasten etuajassa sinne ehtiäksemme. Puutarhan portilla oli kyltti, jossa infottiin että taloudellisten vaikeuksien takia puutarhaan ei ole kyetty palkkaamaan tarpeeksi työntekijöitä, ja paikat voivat siksi olla vähän ylikasvaneessa kunnossa. Kenties se perhostalokin oli siksi suljettuna. Minua pieni hoitamattomuus ei haitannut enkä oikeastaan sitä edes huomannut, mitä nyt joku polku oli hieman umpeenkasvanut ja vesialtaat tyhjiä.

Jättiläishämähäkki hyökkää! Puutarhan alkuosassa bongailimme hassuja eläintaideteoksia.

 Kasvitieteellisessä puutarhassa voi tavata mm. sarvipäisiä rehulettejä irvistelemästä ja vaanimasta saalista kukkapuskassa.

 Näitä sinisiä (ja valkoisia) kukkia kasvoi joka paikassa ja niistä tulikin yksiä suosikkikukistani. Jouduinpa itsekin kerran koko päiväksi kitkemään rikkaruohoja niiden lomasta, kun anoppini totesi, että hänen omat lapsensa eivät hommaan kuuna päivänä suostuisi. Haha!

 Puutarhaa ympäröivät vanhat, korkeat ja sammaleiset muurit ja hylätyt talonraadot. Siellä muurien sisäpuolella oli sellainen mukava piilopaikkafiilis, tuntui kuin olisi ollut ties kuinka kauan siinä seisseessä viherkeitaassa piilossa kaupungilta.

 Sateenkaaria! Tämän kuvan valotus on mennyt hauskasti pieleen.

 Lähtiessä lisko toivotti vielä hyvät kotimatkat.

Oltiin muuten puutarhassa kiertelyn jälkeen menossa läheiseen Jardim dos Sentidos -nimiseen kasvisravintolaan syömään. Aivan ihana paikka sekin, kannattaa poiketa jos Lissabonissa pyörii!