lauantai 29. joulukuuta 2012

Joulumeiningit


Jouluisia kameran testailu- eli opettelukuvia tapaninpäivältä. Onneksi mukana tuli ohjekirja, niin perustoimintojen haltuunsaamiseen ei mennyt kovin kauaa. On niin kivaa kun vihdoinkin pystyy kuvaamaan käsisäädöillä! Tietokoneellani tosin oli jotain ongelmia kuvien siirtämisen kanssa, mutta tänään se sitten suostui kun suostuikin yhteistyöhön. Reiska-parka näyttää ihan sammakolta tuossa yhdessä kuvassa. Tyyppi piti vähän taukoa talviunistaan ja kömpi hereille meidän kanssa viettämään joulua.

Mä taidan kohta jatkaa lampunvarjostimen väkertämistä yhdestä Intiasta tuodusta kankaanpalasta. Toisaalta se on vähän turhankin kiva kangas, eikä sitä oikein tee mieli leikellä, mutta toisaalta se on Intia-laadussaan varmaan juurikin elementissään käyttötarkoituksessa, jossa sitä ei tarvitse pestä ja siitä ei lähde väri. Eilen oli oikein lampunvarjostimien arkasteluiltamat kun Kata oli kyläilemässä, hauskaa.

Mitäköhän sitä sitten uutenavuotena tekisi? Menojalka vipattaa, johonkin pienimuotoiseen reissuun sitä on kai lähdettävä. Ehdotuksia? Nimimerkillä oon ihan kiva ja mulla on muutama merkkisavu ja hätäraketti.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

On the longest night we search for the light and we find it deep within














Minä olen nyt jouluna rentouttanut mieleni, syönyt vatsani liiankin täyteen ja viettänyt aikaa perheen, sukulaisten, lautapelien ja puikoilta valmistuneiden villasukkien kanssa niin perusteellisesti, ettei joulusta tunnu olevan juuri enempää sanottavaa. Ilmeisesti olen ollut kuluneena vuonna tarpeeksi kiltti, sillä sain joululahjaksi kauan haaveilemani järjestelmäkameran! Tämä saattaa olla viimeinen postaus, jossa on vanhalla, jo hajoamisen merkkejä osoittavalla kamerallani otettuja kuvia (suurin osa on muuten ihanasta Katariinanlaaksosta). Nyt pääsen sitten opettelemaan, miten kameraa oikeasti käytetään. Sen lisäksi aion välipäivinä tavata kavereita, lukea paketista kuoriutunutta kirjaa suklaarasia toisessa kädessä, ehkä tehdä pari kouluhommaa pois alta ja käydä saattamassa ajokorttini vihdoin ja viimein pysyvään muotoon.

Oma joululahja itselleni oli terästapin asennuttaminen silmien väliä koristamaan - kun lävistäjä ensin oli ilmoittanut, että olen ensimmäinen asiakkaansa ikinä, jolle hän on joutunut sanomaan, ettei lävistystä voida sopimattoman anatomian takia tehdä otsan alueelle. Varavaihtoehto tuo bridge oli ensimmäisellä kerralla kun sen naamaani hankin ja niin se oli nytkin, mutta jo vain on kotoisa olo sen kanssa. Tykkään! Ennen lävistysjuttuja kävin myös hammaslääkärillä, joka totesi, ettei suostu poistamaan viisaudenhampaitani, ja määräsi vaivojen hoitoon vauvojen hammasharjan. Pidetään sitten hampaat suussa! Oikein body modification failure -päivä.

Rentoja ja ilontäyteisiä välipäiviä teille, kun ehti tuo joulu jo melkein mennä!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Matkanvarsi ja määränpää
















Kyllähän nyt aina parin kuukauden välein pieni roadtrip on paikallaan. Varsinkin jos sattuu olemaan itsenäisyyspäivä. Onhan tämä pohjoinen kotimaakin täynnä ihmeitä, jotka vain odottavat jotakuta löytämään ja huomaamaan ne. Ei sitä kovin kauaksi kotikulmilta tarvitse lähteä, kun ilmassa on jo suuren seikkailun tuntua. Me otimme Lenskun ja Kassun kanssa volkkarin alle, laitoimme toppahousut jalkaan, lisäsimme stereoihin volyymia ja suuntasimme elämysmatkamme Pohjois-Pohjanmaan maaseudulle, pikkuiseen puoliksi autioituneeseen kaivoskylään. Tällä kertaa ei sentään ruvettu kokkaamaan ulkosalla tai nukkumaan autossa, vaan saatiin lusikoida aamupalaksi mummun keittämää kaurapuuroa. Siinä on kyllä hieno ihminen, jolta löytyy viisautta nähdä asiat lähestulkoon kaikilta kanteilta, sekä ymmärrystä ja huumoria vähän joka suuntaan.

Aina sanotaan, että tärkeää ei ole päämäärä, vaan itse matka, ja se on kyllä aivan totta. Matkanvarsi olikin paljon mielenkiintoisempi pitkine ja lumisine metsäautotiekilometreineen, utopististä valoa taivaalle loistavine kasvihuoneineen, paikoilleen lahoavine maalaistaloineen ja huoltoasemien pöydissä kahvia ryystävine äijäkerhoineen.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Mehiläisvahakynttilöitä





Toissailtana mulla oli keittiössä kynttiläpaja ja lopputuloksena läjä puhtaita, luonnonmukaisia, halpoja ja eri kokoisia valontuojia pimeiden ja kylmien iltojen varalle. Nämä ovat kullankeltaisia ja kotimaisia, tuoksuvat vienosti hunajalle eikä kynttilöillä ole mitään tekemistä öljyteollisuuden tai palmuöljyn kanssa. Mehiläisvahakynttilät myös puhdistavat ilmaa vapauttamalla siihen negatiivisia ioneita. Tässäpä teillekin kynttilänvalamisohje (siksikin, koska minä en löytänyt internetin ihmeellisestä maailmasta kunnollista valamisohjetta nimenomaan puhdistamattomalle mehiläisvahalle, vaan sovelsin monia eri ohjeita):

1. Hanki sopivan kokoinen pala puhdistamatonta mehiläisvahaa. Oman 5,8 kilon kiekkoni kävin hakemassa mehiläistarhaajalta, ja sen kilohinta oli 4 euroa, mikä on hieman eri luokkaa kuin askarteluliikkeiden puhdistetuissa ja värjätyissä valmisrakeissa ja -levyissä. Jos vahapalasi on suuri, halkaise siitä sopivia kappaleita esim. kirveellä. Puhdistamattoman mehiläisvahakiekon pohjassa oleva röhnä on hyvä leikata irti vahanpaloista ennen sulattamista.
2. Hanki sopiva pätkä sydänlankaa. Itse käytin siihen tarkoitettua letitetyn näköistä puuvillalankaa, mutta varmasti muutkin luonnonmateriaalit käyvät hyvin, kunhan lanka on tarpeeksi paksua ja tukevaa.
3. Valmistele muotit, joihin aiot valaa kynttiläsi. Minä käytin lasipurnukoita ja kartonkisia leivosvuokia, mutta esim. maito- ja säilyketölkit ajaisivat asiansa myös loistavasti. Teippaa sydänlanka tai -langat keskelle muotin pohjaa ja katkaise se kerästä niin, että pystyt vielä solmimaan sen muotin yläpuolelle tulevan tikun tai muun pidikkeen ympärille (ensimmäisessä kuvassa malli). Kannattaa myös öljytä muotin sisäpinta ruokaöljyllä, etenkin jos et voi rikkoa tai repiä muottia kynttilän ympäriltä, kuten itse aion tehdä lasipurkeille.
4. Sulata mehiläisvaha vesihauteessa. Lämmitä kattilassa vettä ja sulata vaha siinä, erillisessä astiassa. Vaha sulaa n. 60 asteessa, joten veden ei tarvitse kiehua lujaa. Varo, ettet läikytä vahaa kuumalle hellalle tai veteen, sillä se syttyy herkästi palamaan. Kannattaa käyttää astiaa, jonka voit heittää menemään tai josta olet valmis raaputtamaan vahan veitsellä irti, sillä se tosiaankin takertuu kiinni astian pintaan.
5. Kun vaha on sulanut, kaada se muotteihin. Tarkista että sydänlanka on suorassa ja anna jähmettyä yön yli. Vaha painuu hiukan kasaan jäähtyessään. Älä kaada viemäriin edes sitä viimeistä sakkaista vahatilkkaa, sillä vaha voi tukkia viemärin.
6. Sytytä kynttilä ja fiilistele sen valaisevaa liekkiä, tai anna se eteenpäin lämmittämään ystävän kotia ja mieltä.