perjantai 30. syyskuuta 2011

Taikametsä


Pahoittelen valtaisaa kuvien määrää, mutta kun mä rakastan Ruissaloa! Noi lehtimetsät on vaan jotain niin kaunista, rauhoittavaa ja voimauttavaa, oikein luonnon taideteos. Tuolla saa reippailu jäädä, kun polulle sattuu koko ajan kaikenlaista kummasteltavaa ja ihasteltavaa, kuten sammaleisia puunrunkoja, valossa kylpevä saniaislampi tai rutosti mustia torvisieniä (jotka pääsivät kaalikääryleiden väliin). Ihanaa on myös kun mukana on eväsleipiä ja rooibos-teetä, kuten viime viikolla. Päällä oleva hiippahuppu- alias larpparimekko on muuten ihan itse tehty, ja ehkä vähän sen näköinenkin.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Oh, Warsaw pt. 2


Tuostakin reissusta on jo kuukausi, kylläpäs aika rientää. Ihania nuo Varsovan talot, mitäköhän mahtaisi maksaa pieni asunto sieltä? Kaupunki pommitettiin maan tasalle toisessa maailmansodassa, ja kaikki noi talot on rakennettu sen jälkeen samanlaisiksi kuin ne olivat ennen sitä. Aika hyvin on onnistuttu! Tuolla isossa puistossa oli hirveästi ihmisiä viettämässä sunnuntaipäivää. Mietittiin, että miksei täällä koti-Suomessa oo sellaista kulttuuria. Eikä täällä myöskään myydä oikein missään desperadosia! Harmi, on se vaan hyvää. Puistossa hengailun jälkeen marssittiin autolle ja lähdettiin ajamaan yön ja tietulliasemien läpi kohti Berliiniä. Ihmeen hyvin sinä yönä nukkuikin jopa viisi tuntia nihkeässä autossa jossain moottoritiehuoltsikan pihalla.

Oh, Warsaw pt. 1

 Varsovan kaupunginkirjaston katolla on puutarha.

Tuo kaupunki oli hirvittävän kaunis, varsinkin vanha kaupunki, mutta oikea painajainen autolla liikkuville. Kesti ainakin tunti löytää ulos keskustasta leirintäalueelle, kun missään ei ollut järkeviä opasteita ja oli vielä pimeääkin. Meinattiin siinä panikoidessamme jäädä raitiovaununkin alle. Puolalaiset näyttivät rakastavan jäätelöä, koska joka kadunkulmassa oli jätskikoju ja siihen kymmenen metrin jono.