O Livro de Urântia - kesäkuvia Portugalista

 Auringonlaskun piknik Praia do Mecon dyynien päällä (melkein oli kuin Yyterissä!)

 Keskikesän karnevaali Lissabonissa pyhän Johanneksen kunniaksi, elikkäs juhannus

Keskikaupungilla meno oli villiä; sardiinit hiillostuivat grilleissä ja koti-ikkunoista myytiin euron drinkkejä katujen janoiselle juhlakansalle, joka tanssi kansanmusiikkia ja listahittejä suloisesti sekaisin

Parque Eduardo VII

 Arrábidan luonnonpuistonäkymiä luostarin ja Setúbalin suuntaan epäonnistuneen vuorellekapuamisyrityksen jälkeen (polku kulki koko matkan piikkipensasryteikössä eikä noin 30 asteen kuumuudessa juurikaan tehnyt mieli vetää pitkähihaista käsivarsien suojaksi)

 Tällaisina Portugalin kesän ilta-auringot on monesti jääneet mieleen, vaan tallentui tuo kullanhohde kameran muistikortillekin kerran

 Joku armeijashortsihiippari rauniotalon porteista kurkkimassa

Requeirão dos Anjos 69, missä järkätään viikoittain mm. ilmaisia polkupyörän- ja tietokoneenkorjauspajoja ja jonka community kitchenistä saa joka ilta ihan parasta vegeruokaa alkukeitolla, hintaan kolme euroa!

 Manner-Euroopan läntisin kolkka, Cabo da Roca

Eväsretki Boca do Infernolle, helvetin suulle - sijaitsee Cascaisissa ja on kuulemma hurja myrskysäällä!

I am his and he is mine from this day until the end of my days

Tuona toukokuun sunnuntaina käveltiin polttavan Portugalin auringon alla meren sylissä lepäävälle hylätylle linnakkeelle.

Heitettiin vaatteet muurille, kahlattiin hyisessä Atlantin aallokossa rokkoiselle kivelle istumaan. Tyrskyt melkein veivät mennessään, mutta halusin välttämättä päästä perille.

Minun käskettiin kääntyä katsomaan muuria. Siihen oli kalkkikivellä kirjoitettu

WILL YOU MARRY ME?

eikä varmaan oltaisi voitu olla onnellisempia.

Mutta viime perjantaina kenties kuitenkin oltiin. Olen solminut avioliiton sielunkumppanini kanssa. Musta on tullut rouva! Jestas sentään. Jos joku olisi vuosi sitten kertonut, niin enpä olisi itsekään uskonut, mutta niin se elämä heittelee.

Joskus ajattelin, että naimisiinmeno on hölmöä ja vanhanaikaista, mutta nyt olen sitä mieltä, että ei se sitä rakkautta mihinkään muuta, joten miksi ei. On jokseenkin hassua pelätä, että joku paperi tai muu sopimus voisi muuttaa ihmissuhteen. Eiköhän se aina ole ihmisten oma käytös ja muutos, jotka suhteenkin muuttavat, suuntaan tai toiseen. (Maahanmuuttosäännöksillä saattoi olla tämän toiminnan nopeuden kanssa jotain tekemistä, mutta kyllä tämä muutoinkin tuntuu hyvin oikealta!)

Vihkitilaisuus oli pieni ja yksinkertainen, itse Koroisten pellolta kerätty auringonkukkahääkimppu unohtui kotiin, ja maistraattiosuuden jälkeen käytiin kotona leikkaamassa kakkua ja ravintolassa syömässä seitania. Seuraavana päivänä kutsuttiin ystäviä tupaantuliais-, hää-, ja vielä synttärikemuihinkin, ja taas leikattiin kakkua ja kaalipiirasta. Ensi kesänä kenties juhlitaan sitten kunnolla, (leikataan taas kakkua) ja vaihdetaan sukunimiäkin päittäin, jos vielä huvittaa! Nyt ei viitsinyt alkaa uusimaan kaikkea aina passista plussakorttiin.

One love! Muistakaa rakastaa!