tiistai 15. marraskuuta 2011

Sitar






Kaunokainen tuotiin keväällä Intiasta ja oli lähes puoli vuotta korjattavana, kun sen koppa oli haljennut lentokoneessa hirmuisista suojatoimenpiteistä huolimatta. Sitarini on viettänyt ihan liikaa aikaa nurkassa, mutta eilen tartuin siihen ja yritin saada sen vireeseen, jonka eräs toinen turhan innokas soittelija oli onnistunut sekoittamaan oikein kunnolla. En onnistunut kovinkaan hyvin normi kitaranvirittimen kanssa ja jouduin vaihtamaan yhden kielenkin. Sain minä siitä loppujen lopuksi joitain oikeanlaisia, resonoivia ääniä pihalle. Pitää myöntää, että oon vähän kärsimätön, haluaisin vaan osata heti alkaa soittelemaan jotain. No, harjoitukset jatkuu. Sitten kun hallitsen tämän edes jotenkin, niin otan käsittelyyn toisen soittimen joka tuotiin reissulta, sellaisen hiukan kanteleen tapaisen meditaatiosoittimen jonka nimeä en muista, ja josta on myös kieliä poikki eikä uusista tietoa. Niin ja jos jollain teistä on hyvät sitarinviritysohjeet niin tietoa tännepäin vaan!

2 kommenttia:

  1. VOI APUA kunika ihana! Mä olen aina halunnut sitarin, sen ääni on vaan niin mieletön huuu.

    VastaaPoista
  2. niin on! kunhan vain tuostakin saisi sellaisen pihalle, siinä on vire laitettu niin sekaisin että on tosi hankalaa löytää se oikea takaisin :'D
    t. jonahi

    VastaaPoista