Tulivuorisaari

Playa El Gigante

 Isla de Ometepe

Paineltiin epäilyttävän vinossa ajavalla lautalla valtavassa Nicaragua-järvessä uivaan Ometepen saareen, joka on käytännössä vain kaksi tulivuorta. Ensimmäinen yö vietettiin saaren pääkaupungissa Moyogalpassa ja päädyttiin rupuiseen ja siksi tunnelmalliseen kuppilaan istumaan iltaa, lähinnä koska litran kaljapullo maksoi euron. Meidän pöytään ilmaantui jossain vaiheessa joku selittäjä, jolla oli kyyneltatuoinnit kummassakin silmäkulmassa, oli kuulemma nyrkkeilijä. Tää herra pummi meiltä muutaman lasin bisseä, julisti vallankumouksen nimeen ja alkoi lopulta nuokkua ja valittaa, että hänellä on nälkä. Jotenkin se kontrasti niiden tappajan merkkien ja sen uikutuksen välillä nauratti. Seuraavana päivänä saatiin odotella koululaisten valtaamia busseja tuntikaupalla, mitäs oltiin liikkeellä lounasaikaan. Vuokrattiin mökki jonkun mannerespanjalaisen hippimiekkosen viidakkofarmilta, joka sijaitsi sammuneen tulivuoren rinteellä. Kassu poti mahatautia koko viikon eikä sen takia päästy tulivuorikiipeilemään, mutta mikäs siellä oli ollessa, kun riippumatto sekä yhteiskeittiö löytyi, ja kypsiä mangoja sekä passionhedelmiä putoili melkein suoraan lautaselle. Järven vesi olis ehkä vaan saanut olla viileämpää, se oli nimittäin noin 40-asteista, ja viimeisenä päivänä sen pintavesistä kuoriutui ilmaan miljardin hyttysvauvan metrinen huntu, joka piti psykedeelistä ininää. Sen tunsi kun niitä päin käveli. Saarella majaili myöskin hauskoja lintuja ja puskassa myhäilevä poni.