torstai 20. syyskuuta 2012

Tikal




























Olin aina halunnut käydä jossakin intiaanien muinaisessa kaupungissa, joten Mayojen yli 2400 vuotta sitten perustama ja vuosisatoja tiheän viidakon keskellä uinunut Tikal oli yksi niistä harvoista paikoista, joissa olimme jo ennen matkalle lähtöä päättäneet käydä. Ja olihan se vaikuttava (kun ensin hääsi mielestään kuvat jostain Macchu Picchun tapaisesta). Kävelimme viidakkopolkuja ensin pienemmille temppeleille ja muille rakennuksille, kiipesimme niistä monen huipulle, ja viimeiseksi seisoimme keskellä muinaista keskusaukiota katselemassa, kuinka ukkonen nousi korkean intiaanipyramidin takaa. Kuvittelin, millaista niiden lähes sadantuhannen ihmisen elämä on täällä joskus ollut ja miltä kaupunki on silloin näyttänyt. Paljon värikkäämmältä tietysti, kun sade ei ole vielä pessyt rakennusten kirjavia maalauksia pois. Yritin myös arvailla, miksi se sitten autioitui. Aika ue-mäiset fiilikset! On jotenkin hauskaa, että joskus 700-luvulla tehdyistä kaiverruksista voidaan lukea tarkka päivämäärä, kahdeksas joulukuuta. Eipä taida kovin monesta samanikäisestä eurooppalaisesta teoksesta semmoista löytyä. Tuolla tiedettiin astronomiasta vaikka mitä jo paljon ennen kuin täällä edes tajuttiin, että maapallo ei olekkaan pannukakku ja maailman keskipiste. Ja sekin on hauskaa, että vanha kulttuuri oikeasti elää ja noita muinaisia alttareita käytetään taas nykyään Mayojen palvontamenoihin. Taitaa olla ruuhkainen paikka loppuvuodesta!

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin ovat, upeita tekeleitä! orjavoimalla noikin on silti varmaan kasattu :D

      Poista