Masaya

Päivät ovat jo hämäriä ja harmaita, ja mulle on kehkeytynyt valtaisa matka- ja erityisesti sukelluskuume. Tahtoisin niin joululomalla jonnekin, missä olisi aurinkoa ja turkoosia vettä jonka pinnan alla rentoutua, mutta se taitaa jäädä haaveeksi. Hyvä kun pystyn maksamaan osuuteni talvea varten tilatuista lämmityshaloista ilman opintovelan lisäystä.

Masayasta löytyi vain ensiksi mainittua auringonpaistetta, mutta tehtiin bussiretki naapurikylä Catarinan miradorille eli näköalapaikalle katselemaan alhaalla sinisenä ammottavaa vedellä täyttynyttä kraateria. Se oli jäänyt jäljelle kun sitä ympäröinyt tulivuori räjähti palasiksi tuhat vuotta sitten. Kaukana häämötti Granada, jonne päätettiin lähteä seuraavaksi. Ensin kuitenkin shoppailtiin Masayan turistitorilla tuliaisia. Ostettiin itsellemmekin hauska shakkipeli, jonka nappulat ovat inkkareita ja konkistadooreja. Testattiin sitä heti samana iltana kiinalaisessa ravintolassa, joka näytti samalla toimivan myös baarina, ja joku paikallinen ukkokin tuli pällistelemään peliämme ja kertoi, ettei ole ennen nähnytkään sellaista. Mahtoi vaikuttaa tylsältä kun mietimme minuuttikaupalla puhumatta seuraavaa siirtoa.

Meidät potkittiin ensimmäisen yön jälkeen majatalon huoneestamme pois, kuulemma koska siihen ikkunattomaan koppiin oli varaus, tai sitten vain siksi että olimme tinkineet hintaa alaspäin. Eikä se jäänyt viimeiseksi kerraksi. Uuden huoneen löytäminen oli jo lähes vaikeaa, kun kriteerinä oli pyykinpesumahdollisuus ja oma huone. Yhdessä todella edullisessa paikassa sanottiin suoraan, että emme voisi pestä siellä pyykkiä, koska se kuluttaa liikaa vettä. Kyllä se huone (ja pyykkipalvelu) sitten kumminkin löytyi mukavan perheen talosta, jossa heillä oli pari huonetta vuokrattavana. Oli ainakin kodikas paikka. Näytänpä muuten aika pulskalta noissa kuvissa, ja semmonen oli kyllä olokin! Onneksi enää ei tunnu noin turvonneelta. Kamalaa rasvamössöruokaa nuo väliamerikkalaiset syökin, paitsi tuo kuvan cheviche eli jonkinlainen kylmä limettinen kalacocktail oli hyvää.