Meksiko ja El Salvador

Tapachula

Reissukuvia riittää vieläkin! Tahdottiin käydä Meksikossa, ihan vaan siitä ilosta että sitten oltaisiin käyty sielläkin, joten tehtiin kahden yön piipahdus Chiapasin osavaltiossa sijaitsevaan rauhalliseen Tapachulan kaupunkiin, joka taisi olla ihan tavallinen meksikolainen kaupunki. Siellä ei juuri turisteja näkynyt, yhtä massiivista japanilaisryhmää lukuunottamatta - tiedä sitten mitä he siellä tekivät. Käveltiin vaan ympäriinsä, istuskeltiin keskustorilla, nautittiin lämpimästä ilmasta ja väisteltiin ihmisiä katumarketissa. Se taisikin olla tämänkin kaupungin eksoottisin paikka. Pyörätuolirampista infoava rampa-kyltti herätti meissä hilpeyttä ja minulle tuli yllätyksenä, että meksikolainen ruoka ei muistuttanut paljoakaan sitä texmex-sapuskaa, mitä täällä on totuttu syömään. Sekin yllätti, ettei tavallisesta pikku kuppilasta saanut ollenkaan tequilaa, tai edes rommia. Jenkkiläistä tuontiviskiä pelkästään, mutta baarinpitäjä oli niin ystävällinen että tarjosi sitä sitten omaan piikkiinsä. Itse kieltäydyin kohteliaasti. Hörpittiin paikallisten ukkojen kanssa niitä näitä höpötellen aika monta Coronaa pikkutunneille asti, ja sen jälkeen se kuppilan mukava omistaja halusi vielä tulla varmistamaan, että varmasti pääsemme hostelliimme turvallisesti! Meksikossa kello oli muita maita tunnin edellä, ja me huomasimme sen vasta lähtiessämme maasta, kun bussiaseman kello näyttikin jo aamuseitsemää eikä kuutta. Onneksi oltiin varattu aamupala-aikaa!

El Salvador

Sitten alkoi matka takaisin Nicaraguaan. Ticabus oli nopea ja mukava eikä maksanut ihan maltaita (vaikka matkalla pyörikin samat leffat kahteen otteeseen), ja lisäksi pääsimme piipahtamaan myös San Salvadorin sateisessa illassa. Kaupungissa oli kummallinen tunnelma, kaikki olivat jotenkin hermostuneen oloisia, pyörivät ympäriinsä tai yrittivät rauhoittua juomalla. Keskustan talojen julkisivut olivat täynnä luodinreikiä ja monistä oli jäljellä pelkät seinät. Ajateltiin kuitenkin, ettei tämä nyt niin paha paikka voi olla siitä huolimatta, että täällä tehdäänkin suhteessa eniten murhia maailmassa, ja lähdettiin ulos etsimään iltapalaa. Kaikki muut bussin matkustajat taisivat jäädä nyhjöttämään hotellin turviin. Kadulla tuli vastaan nainen, joka näytti meille tien pieneen comedoriin ja sanoi, että maassa on todellisuudessa vieläkin sisällissota. Siinä vaiheessa alkoi hippasen kuumottaa kun tajuttiin, että Kassun paidassa komeilee kommunistijohtaja Zapatan naama. Comedorissa kävi pari poliisia, mutta he eivät tainneet onneksi huomata sitä. Palatessamme hotellille sen ovivartijakin näytti ihan tyrmistyneeltä, ja ihmetteli konekiväärinsä takaa oikein ääneen sitä paidan kuvaa. Tuli kyllä aikamoisen tyhmä turisti -olo, mutta eipä kuitenkaan saatu luotia kalloon valtion vihollisina. Veikkaan että tuollakin olisi asiat paljon paremmin jos vallankumous oltaisiin saatu tehdä rauhassa ja ilman jenkkien sekaantumista asioihin.

Managua

Takaisin ihanassa Nicaraguassa ja passissa hurja määrä värikkäitä leimoja! Ekalla kerralla pääkaupunki Managua tuntui kuumottavalta paikalta, mutta San Salvadorin jälkeen se olikin oikein kotoisa ja mukava paikka. Syötiin ja juotiin hyvin ja soitettiin jukeboksista suomalaista (!) musiikkia kuten Apocalypticaa, josta meidän uudet kaveritkin tykkäs. Lähdettiin niiden kanssa autolla vielä johonkin yökerhoon käymään, ja päästiin kyydillä takaisin majataloomme. Oli kyllä mukavaa, kun kerrankin pystyi puhumaan jonkun paikallisen kanssa englantia. Seuraavana aamuna olikin sitten senpäiväinen trooppinen darra, että oksat pois, mutta matka se vaan jatkui.