Sarajevo, osa 2

Kuva minusta ja koiranpennusta Lenskun ottama, eivätkä ryhmäkuvatkaan ole omiani.

Toisena Sarajevo-päivänä oli vappu. Vietettiin se hyvin perinteisellä tyylillä lammen rannalla grillaten, kitaraa rämpytellen ja Sarajevsko pivoa muovimukeista hörppien. Vesipiippua ei yrityksestä huolimatta saatu nuotion hiilillä pelittämään. Menuun kuului nuotiossa käristettyjä (lue: juuri ja juuri lämpimiksi saatuja) kasvisvartaita, joiden ainekset oltiin käyty ostamassa torilta. Menomatkalla tuntui, että matka lammelle oli kamalan pitkä ja kesti ikuisuuden, mutta takaisinpäin tullessa se oli mukamas kummasti lyhentynyt. Paikka oli jonkun sortin luonnonpuistossa, jonka laidalla lammaspaimen ulkoilutti katrastaan. Löydettiin myös pesueellinen maailman suloisimpia kulkukoiran pentuja nukkumasta kasassa kävelytien vieressä. Voi hyvä luoja mitä palleroita! Vieläkin alkaa ihan itkettää kun ajattelenkin niitä. Kuvassakin naamalta taitaa paistaa äidillinen rakkaustyrmistys. Emo vain katseli vierestä kun lapsenvahdit paijasivat hänen tuhisevia, röhkiviä ja haukottelevia poikasiaan ja antoivat niille kaikille omat nimet, ajatteli varmaan että mukava saada hengähdystauko. Ei olisi kyllä yhtään huvittanut jättää niitä karvapalloja sinne oman onnensa nojaan, mutta pakkohan se oli. Näkyi joku niitä ruokkivankin kupeista päätellen. Sulattivat kyllä tämän kissaihmisenkin sydämen ihan totaalisesti. Myöhemmin Safan luona tehtiin kasvispizzaa ja pelattiin juomapelejä sekä pullonpyöritystä aamuyöhön saakka.