Lisboa

Valloittava Lissabon, mosaiikkikatujen, upeiden graffitien, viherkasviparvekkeiden, jyrkästi nousevien kujien, seinäkaakeleiden, kadulla jalkapalloa pelaavien pikkupoikien, iloisenväristen lippujen ja nauhojen ja suloisten vanhojen raitiovaunujen kaupunki. Yhden harmaan talvi-iltapäivän mittaisella visiitillä ei juuri ehtinyt muuta kuin harhailla ympäriinsä ja ihastella. Vaan tiedättekös mikä tässä kaupungissa on parasta? Se, että muutan sinne koko pitkäksi kuumaksi kesäksi! Löysin itselleni työharjoittelupaikan eräästä järjestöstä, jolla on reilun kaupan puoti Lissabonin keskustassa ja kehitysyhteistöhankkeita maailmalla. Mun pääduunini olisi tehdä ekologisia, vähillä resursseilla toteutettavia rakennustekniikoita ja esim. ruuan säilyttämistä sähköttömissä olosuhteissa käsittelevä, käytännön ohjeita sisältävä loppujulkaisu Itä-Timoriin sijoittuvaan ekoturismikehyhankkeeseen. Oon tietysti ihan innoissani! Nyt vaan pitäisi löytää joku katto pään päälle, mutta sen etsimisen oon onneksi saanut delegoitua kätevästi Zélle, ja onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa. Sijaintitoivomuksena olisi tietysti tuo ihana kaupungin vanhin osa... En malta odottaa, että kesällä näen nuo kujat täynnä sitä elämää, joka sadekelillä piiloutuu sisätiloihin.

Laitetaan nyt vielä pari uudenvuodenkuvaa, kun oli niin hienoja raketteja. Ja se ilotulitus vaan kesti ja kesti! Väittävät vielä, että talous on kuralla, mutta kyllä ainakin tuohon turhuuteen oltiin paljon enemmän satsattu kuin suomalaisten kuntien uudenvuodenjuhlallisuuksiin. Tai ehkä se ero piileekin juuri siinä, että ammutaan enemmän rahaa taivaan tuuliin, tiedä häntä. Meillä oli autotalli-illalliset ja kansanlaulujen sekä diskohittien tahtiin tanssimista kaduilla. Vähän surkuttelinkin, kun uudenvuodenjuhlat on yleensä aina viettänyt ystävien ja kavereiden kanssa, mutta nyt olinkin Euroopan toidella laidalla ja tunsin itseni aika ulkopuoliseksi koittaessani parhaani mukaan saada selvää siitä, mistä tyypit puhuivat. Vaikka vaihtuihan se kieli jossain vaiheessa englanniksi, onneksi. Portugalilaiset tuntuvat osaavan sitä paljon paremmin kuin vaikkapa espanjalaiset, näin karkeasti yleistäen. Käytiin vierailemassa Zén äidin englannintunneilla lukiossa, me ja Helsingissä vaihto-opiskelevat portugalilainen ja japanilainen, ja oikein yllätyin kuinka hyvin siellä englantia puhuttiinkaan. Siis ne harvat lauseet, joita ujostelevien teinien suusta nyt sai ulos. (Toinen havaittu ero espanjalaisiin: portugalilaiset ovat huomattavasti hiljaisempia.)