torstai 3. huhtikuuta 2014

Jäinen meri ja muita ihmetyksen aiheita

Mitä ihmettä haluaisin vajaassa viikossa näyttää kahdesta kotikaupungistani sielunkumppanille, joka näkee Suomen ensimmäistä kertaa? No Aurajokea seilaavan Förin tietysti. Iltapäiväutuisen maiseman Tähtitorninmäeltä. Joenvarren sorsat ja purjelaivat ja opiskelijahintaisen kasvisravintolan vanhassa rahtilaivassa. Harmaat maaliskuun alun päivät jolloin voi polkea kakspäällä sinisellä mummopyörällä Luolavuoren metsikköön tuijottelemaan kivenjärkäleitä, joille ei kuitenkaan uskalla ilman patjaa kiivetä. Kauppatorin ja karjalanpiirakat ja kaurapuuron. Voimalanpiipun, jossa öisin hehkuu Fibonaccin lukujono.


Kallon majakkarannan, Yyterin dyynit ja jäisen meren, kasvoja polttavan kylmän tuulen. Ruovikoiden ympäröimän lintutornin Kokemäenjoen suistossa, jäällä istuvan merikotkan. Tärkeät ihmiset ja maalaismaisemat auton ikkunasta.


Uuden urheilulajin opettelemisen luistinradan ollessa viimeistä päivää auki. Tampereella Pyynikin näkötornista avautuvan sumuisen järvimaiseman ja sen kahvilan munkit. Lappiin ei ehditty eikä edes Turun linnaan. Mutta ne loput ehtii hyvin joskus toiste, syksyllä tai myöhemmin!


Ja sitten seuraa tajunnanvirtaisia mietintöjäni suomalaisuudesta, joten naama vakavaksi. Oon vähän pohdiskellut omaa suhdettani kotimaahan sen jälkeen, kun eilen pelästyin aprillipilaa kuvitellen hetken, että Ukrainan lisäksi Venäjä olisi marssittanut sotilaitaan Suomenkin rajalle. Oon pitkään ollut kärjistetysti sitä mieltä, että hiiteen koko lapsellinen sotaleikkiarmeija ja kaiken maailman isämmaanpuollustajat. Ei mulla ole mitään niin vahvaa sidettä tähän valtioon tai sen kansaan, ettenkö sodan syttyessä voisi lähteä muille maille turvaan, sama se lopulta on missä maassa sitä asuu. Mutta jotenkin kaikki ne pienet, unohdetut kulttuurin palaset ja suomalaisuuden muistot, joita kerta toisensa jälkeen hankkiudun pölyisiin autiotaloihin pällistelemään, ovat tehneet muhun ihan lähtemättömän vaikutuksen. Oon joskus jopa herkistynyt kyyneliin niiden äärellä. Ulkomailla vietetyt kuukaudet ovat saaneet tämän tytön olemaan hyvällä tavalla ylpeä kansastaan ja juuristaan, oonhan suorassa polvessa Jaakko Ilkan lapsenlapsenlapsen-jne.-lapsi (sen nuijasodan kapinallisen). Oon ymmärtänyt, että Suomi on muutakin kuin joku valtiorakenne ja se edustaa itselleni paljon sellaista, mitä ei mistään muualta löydä, ja mikä voisi muiden kuin suomalaisten hallussa aivan liian helposti kadota. Tämän lisäksi on tietysti myönnettävä, että onhan tämä yksi maailman parhaimpia paikkoja ihmisen elää, kaikkine epätäydellisyyksineenkin. Me saadaan pitää pitkälti itsestäänselvyyksinä sellaisia asioita kuin sananvapaus, sukupuolten tasa-arvo, suhteellisen luotettava poliisi ja puhdas luonto, asioita, joista muualla maailmassa taistellaan. Niinpä sen aprillihetken verran, kun kuvittelin jonkin sortin poliittisen kriisin olevan lähellä, tajusin, että en mä täältä mihinkään livohkaan lähtisi. Aseella en osaa ampua enkä muutenkaan halua vahingoittaa ketään, mutta tekisin silti voitavani sen eteen, että tämä kansa saisi vastakin pitää maansa. Enkä nyt tarkoita mitään Suomi suomalaisille -idiotismia, olenhan itsekin syvästi rakastunut melko varmasti tulevaan maahanmuuttajaan. Tällaistapa siis tänään. Mielipiteitä saa jakaa!

14 kommenttia:

  1. Voi ihana postaus!tuli ikävä Turkua ja sua!:( fiksuja mietteitä sulla, pystyn hyvin allekirjoittamaan, Suomessa on paljon puutteita, mm mielenterveyteen liittyvissä asioissa ja niiden hoidossa mutta silti niin moni asia(nuita mitä luettelit)on täällä niin itsestäänselvää ja muualla ihan retuperällään, juuri hyviä syitä asua täällä. Yksi ikävä miinus on Suomen hintataso, terveellisesti eläminen on tehty vaikeaksi ku kaupassa heviosastolla on kalleinta. Muuten edelliseen postaukseen viitaten, ihanalta näyttää se sun tukka nyt lyhempänäkin :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tukkakehuista! :) Mullaki on sua ikävä! Eikä nähä ennen syksyä, hitsi vie. Tottahan tuo, että terveellinen ruoka maksaa enemmän, mikä on harmi. Mut ostamalla torilta ja mahollisuuksien mukaan dyykkaamalla tai ite jotain kasvattelemalla tms. voi saada sit niitä kuluja hiukan alas. Ja mielellään sitä vähän enemmän maksaaki jos ruoka on tuotettu järkevästi. Täällä kuitenki valtio jakelee ihmisille ilmaseksi sitä rahaa, toisinku monessa muussa paikassa, mistä saa jo sinällään olla kiitollinen.

      Poista
  2. Joskus pitää matkustaa kauas nähdäkseen lähelle!

    Kyllä mä olen ainakin ylpeä suomalaisuudestani ja pidän Suomea noin yleisesti hyvänä maana asua ja työskennellä. Toki täällä on asioita, jotka välillä ketuttaa niin paljon, että tekis mieli lähteä helvettiin, mutta on Suomi kuitenkin mun kotimaa, ei siitä pääse ali eikä ympäri.

    Mun mielestä moni suomalainen ihan liikaa häpeää omia juuriaan, vähättelee kotimaataan tai muuten vain ei osaa arvostaa sitä mitä meillä on. Monelta olen kuullut (ja itsekin kokenut) että ulkomailla pitkiä aikoja vietettyään sitä näkee oman kotimaansa ihan eri valossa. Tekisi varmaan jokaiselle ihan hyvää joskus ottaa vähän hajurakoa tähän maahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä niin totta! Matkailu avartaa, niin tässäkin asiassa. Ja jos ei ilmastoa oteta huomioon niin mikäpä täällä sen huonommin olis kuin muuallakaan, päin vastoin.

      Poista
  3. Kyllä sitä oppii arvostamaan Suomea ihan erilailla, kun pitää sitä hajurakoa :) Mutta toisaalta näkee myös kaiken sen jäykkyyden, totisuuden, työn kautta elämisen, materian palvomisen ja muun skeidan mikä nyt Suomessa pistää ketuttamaan. Mutta Suomen luonto, hiljaisuus, puhtaus ja vinksahtanut huumorintaju sekä mielenlaatu saavat hyvälle mielelle :) Ja nyt Espanjassa asuessa huomaa, miten huonosti täällä on vaikkapa eläinoikeudet verrattuna Suomeen, vaikkei sielläkään asiat ole mallillaan!
    Ihania paikkoja muuten esittelit rakkaallesi. Noi Yyterin dyynit täytyy kyllä nähdä joskus! Lapsena oon saattanut piipahtaa, mutta en muista sen enmpää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon taas sitä mieltä, että työn kautta eläminen on tavallaan ihan hyväkin asia, mitäpä muutakaan sitä ihminen tekis. Mutta jos se työ on jotain inhoamaansa toimistotyötä 8 h päivässä plus ylityöt, ja jota tehdään vaan siksi että saataisiin uus parempi telkkari ostettua ja liian suuren kämpän asuntolainat maksettua, niin sitten ei välttämättä niinkään. :D Rentoutta suomalaiset ehkä saisivat vähän enemmän oppia minustakin!
      Yyteri on kyllä kaunis, ja Suomen mittakaavassa tosi pitkä ranta :) Ehkä eniten siitä saa irti menemällä loppukeväästä tai alkusyksystä, kun ranta ei ole täynnä niitä auringonpalvojia, mutta on kuitenkin suht lämmintä.

      Poista
    2. Joo totta, jos työ on itselle tärkeää, niin sittenhän se on jo osa omaa elämäntapaa. Ja voihan vaikkapa omavaraistaloudessa eläminen ja oman ruuan kasvattaminenkin olla työtä, mutta ajattelin enemmänkin tässä palkkatyötä, jota monet (ikävä kyllä) tekevät isojen rahojen toivossa. Pelkkä rahan tienaaminen ja oman ajan myyminen ikävän työn vuoksi on kurja ajatus. Tärkeää työtähän tekee mieluusti ilman palkkaakin, niinkuin vaikka auttaa kulkukissoja <3

      Poista
    3. Jep, aivan totta töriset :) Varmaan suurin osa ihmisistä kuitenkin tarvitsee jonkinmoista työtä tai prokkiksia, että elämä pysyy mielekkäänä. Vaikka varmaan on niitäkin, jotka mieluummin vain antaa päivien viedä minne vievät!

      Poista
  4. Hyvä, ihana ja ajatuksia herättävä postaus! Kiitos. Itsehän olen ollut Suomessa koko ikäni, lyhyitä ulkomaanreissuja lukuunottamatta, eikä mulla kyllä koskaan ole ollut hinkua matkustella tai seikkailla ympäri maailmaa. Toki olen hyvinkin kiinnostunut lukemaan erilaisista kulttuureista ja paikoista, ihmisistä sun muista, mutta tiedän hyvin, ettei minusta todellakaan olisi reissaajaksi. Enhän osaa puhua edes englantia (:'¨D), josta tunnenkin itseni melkoiseksi juntiksi. Mutta kuitenkin, olen todellakin samaa mieltä kanssasi.

    Itseäni on alkanut ahdistamaan tuo Venäjän meno, eikä siitä kyllä hyvää seuraa, oli se sitten mitä tahansa. Tiukan paikan tullen olisin tietenkin valmis puolustamassa maatamme jollain tapaa, mutta vaikka osaisinkin ampua ja minulle ase annettaisiin ja joku vielä aseella uhkaisi, en todellakaan haluaisi ampua ketään, enkä edes pystyisi. Mielummin tulen itse vahingoitetuksi, kun vahingoittaisin ketään.

    Mahtavia kuvia nämä! Joka ikinen saa minut hymyilemään. Vaikutat kyllä niin ihanalta tyypiltä, ettei haittaisi lainkaan, vaikka joskus minua vastaan kävelisit. Valoisaa loppuviikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei reissussa edes välttämättä tarvita muuta kieltä elekielen lisäksi, joten junttihöpinät pois! :) Ehkä se on ihan hyvä, ettei kaikkia kiinnosta kulkea maailman joka kolkkaa, kun itselläkin jo omaatuntoa kolkuttaa kaikki ne lentomatkat sun muut.

      Muakin vähän pelottaa, kun tuolla tavalla isottelevat. No, täytyy vain toivoa että tilanne menee ohi. Mä varmaan pystyisin vahoingoittamaan toista vain siinä tapauksessa, että mun kimppuun hyökättäisiin ensin, mutta en kyllä muuten. Ja ehkä jossain sotatilanteessa se peli olisi siinä vaiheessa jo pelattu, enkä muutenkaan missään tapelussa kovin vahvoilla olisi, että parempi vaan yrittää paeta paikalta jos jotain sattuu. :D

      Ei tosiaankaan haittaisi! Ehkä joskus vielä törmäämmekin, kuka tietää! :)

      Poista
  5. Olipas hyvin kirjoitettu! Mäkin olin aina ennen ottanut ikään kuin itsestäänselvyytenä sen että asuu Suomessa ja sen miten asiat täällä on, enkä ollut ylipäätään miettinyt suomalaisuutta sen enempää. Mutta vasta parin pidemmän reissun myötä olen oikeasti tajunnut miten hemmetin hyvä tuuri onkaan kun on nimenomaan syntynyt Suomeen. Se saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta asia on oikeasti valjennut vasta kun on itse ollut kaukana, vieraassa kulttuurissa ja päässyt miettimään omaa elämäänsä välimatkan päästä ja tarkastelemaan sitä kaikkea ulkopuolelta käsin. Jos syntyy Suomen kaltaiseen maahan, niin on periaattessa mahdollisuudet tehdä elämässä mitä vain. Ja se ei tarkoita, etteikö täälläkin olisi paljon asioita joissa olisi parantamisen varaa, mutta en oikeasti keksi kovin montaa maata missä voisin kuvitella olevan parempi elää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei sitä aina tajua, mutta me ollaan hirveän vapaita tekemään elämällämme mitä halutaan, vaikka aika moni valitseekin sen normipolun. Ja suurin osa niistä asioista, joissa täällä on parantamisen varaa, ei ole sen paremmin muuallakaan.

      Poista
  6. No onneks oli föriristeily! ;)

    VastaaPoista