maanantai 9. kesäkuuta 2014

Polkupyörällä Algarveen, osa 1


Pyöräreissu alkoi eräänä tiistaiaamuna pyörien pakkaamisella autoon, Setúbaliin huristelulla ja lauttamatkalla lahden toiselle rannalle, ihan vain jotta meidän ei heti ensimmäiseksi tarvitsisi polkea kaupungin taustalla häämöttävän Arrábida-vuoren ylitse. Tróian paratiisiniemeen rantauduttuamme lähdettiin polkemaan. Mäntyjen välistä loisti välillä turkoosi meri ja valkoiset hiekkarannat, mietin, että tänne haluan vielä palata biitseilemään. Ruostetäpläinen pinkki lainapyöräni reistaili iloisesti ja pudotti ketjut aina, kun yritin vaihtaa millekään raskaammista vaihteista. 'Kakkossarjalla' mentiin siis, ja hurjasta vauhdista oli turha unelmoida muuten kuin alamäissä (mikä oli aika pelottavaa, sillä pyörän eturengas falskasi ja jarrut olivat niin kankeat että jarruttaessa käsiin sattui).

Kattohaikaroita näkyi vähän väliä. Ihan kuin Virossa olisi!

Matkalla ohitettiin yksi maan suurimmista vankiloista, joka oli ilmeisesti perustettu vanhalle maatilalle. Rakennukset olivat kauniin valkoisia, eikä paikka näyttänyt kovinkaan vankilamaisen kolkolta. Vangit oltiin laitettu puutarhatöihin, ja joku musta haalarimies sieltä moikkailikin, kun poljettiin ohi. Ehkäpä tuosta vankilasta päästyään kaikki entiset rikolliset haluavat ruveta maajusseiksi. Muuten alueella vallitsi vähän hämärä ilmapiiri, hiljaista mäntymetsää halkovan tien varressa oli varjoissa istuskelevien romukauppiaiden kojuja.

 Evästauko viinitarhan kupeessa.

Päivän saldoksi tuli 56 kilometriä. Saavuttiin juuri ennen auringonlaskua Santo Andrén laguunin leirintäalueelle, jonne pystytettiin teltta. Vitsi miten ihanaa oli päästä suihkuun ja nautiskella yksi kylmä olut (Zé tietysti söi mieluummin jäätelöä)! Nuudeleista ja vegemakkarasta koostunut illallinenkin maistui taivaalliselta. Kaukana taivaanrannassa paloi, ja savupilvi näytti leviävän leviämistään. Alkoi jo huolettaa, että mikäköhän metsäpalo siellä riehuu ja päästäänkö ollenkaan jatkamaan matkaa, kunnes eräs poika tiesi kertoa, että ei se mikään metsäpalo ole, vaan öljynporaamon kaasuliekki. Aamuyöstä laguunin linnusto piti melkoista mekkalaa, ja ilman makuualustaa nukkuessa paikat puutuivat, joten yöunet olivat hieman katkonaiset.


Harvinaista herkkua: pyörätie näköalareitillä! Huomatkaa myös tasaväkinen matkatavaroiden sijoittelu... Nuukina hankittiin vain yksi tarakka+pyörälaukkusysteemi, eikä herrasmies antanut mun kantaa edes rinkkaa. Sinesissä käytiin shoppailemassa itsellemme lounaan lisäksi makuualustat sekä pyöräilyshortsit, sen verran oltiin viisastuttu edellisen päivän hiertymistä ja levottomasta yöstä. Vähäsen nauratti se pingviinikävely niiden haaroista pehmustettujen, housujen alle piilotettujen shortsien kanssa.

Sinesin linnan edustalla

Jatkettiin polkemista pitkin merenrantaa noudattelevaa, kukkaniittyjen, peltojen ja pienten maatilojen ohi kulkevaa tietä. Lehmät laidunsivat dyynien edustalla ja bongattiin jopa strutseja! Ne eivät tosin olleet oikein kuvaustuulella vaan pakenivat kauemmas sillä aikaa, kun kaivoin kameraa esiin.


Näiden hillittömän upeiden maisemien jälkeen päällystetty tie muuttuikin sitten kuoppaiseksi ja pölyiseksi kärrypoluksi, ja ärräpäät meinasivat lennellä siinä tärinässä. Vielä toisen soratien ja yhteensä yli 50 kilometrin jälkeen perille Milfontesiin päästessä olin kiukkuinen kuin ampiainen. Äkkiä se kiukku kuitenkin onneksi taas muuttui kun lähdettiin tutkimaan paikkoja. Siitä lisää myöhemmin!

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana seikkailu! Toi olis just mun haave päästä Portugalin rannoille pyöräilemään!!! Hahaa ja to matkatavaroiden jako, aikamoinen herrasmies ;) Niin upeita maisemia! Ja haikarat on niinkuin Virossa! Ja ruoka maistuu niin taivaalliselta pitkän pyörämatkan päätteeksi! Hauskoja tsygäilyitä :)

    Tässä sulle muuten positiivinen haaste, jos kerkeet jossain välissä tekemään:

    http://kinttupolulla.blogspot.com.es/2014/06/vatsataudin-jalkeen-paivasta-loytyy.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää reissu tehtiin jo huhti- toukokuun vaihteessa :) oli kyllä rankkaa mutta ihanaa! Meillä oli vaan vajaa viikko aikaa ja suht kunnianhimoinen tavoite, mut joskus vielä lähdetään pidemmällekin pyöräreissulle! Kiitti haastiksesta!

      Poista