Syyslomalla mentiin metsään, Seitsemisen kansallispuistoon, porukalla. Oli tarkoitus nukkua seulan lailla vuotavat hirsiseinät omaavassa pimeässä luhtiaitassa lämpöpatjojen päällä, mutta naapurimökin metsästävä jätkäremmi valtavine kaadettuine metsoineen pelasti meidät illansuussa luultavasti kohmettumiskuolemalta mökkinsä tilavaan kellarikerrokseen. Yö vietettiinkin mukavasti takan edessä sohvalla.
Tällainen se aittamajoitus olisi ollut, kokemus varmaan sinänsä!
Aloitettiin Seitsemisen tutkiminen Multiharjun ikimetsästä, jota ei tiettävästi ole koskaan ihminen kaatanut. Ajatella, että joskus lähes koko kotimaa on ollut tallaisten aarniometsien peittämä. Ikivanhojen käppyräoksaisten mäntyjen kilpikaarna putoili maahan, joka oli kauttaaltaan pehmoista sammalmattoa, kelohonkien kuoret taas olivat vääntyneet itsensä ympäri. Puiden oksilla kasvoi loputtomasti naavapartoja ja muita jäkäliä ja rungoille oli pesiytynyt monia erilaisia kääpiä. Maahisten ja haltijoiden läsnäolon melkein tunsi mättäiden takana ja kaatuneiden puiden lomissa; metsän rauha ja hiljaisuus oli syvä, ainakin silloin kun muita retkeilijöitä ei tullut vastaan.
Suo- ja järvimaisematkin olivat karussa seesteisyydessään aivan mahtavia. Hirvikärpästen määrä päässä ja vaatteissa taas ei niinkään. Ei tehty kovinkaan pitkää lenkkiä, ja Seitsemiseen olisi ollut ihanaa tutustua enemmältikin, varsinkin kunnon monipäiväinen vaellus ja telttailu houkuttaisi!
Juuret ♥
Seuraavana päivänä matka jatkui vielä Helvetinjärvenkin kansallispuistoon, mutta siitä lisää myöhemmin.
Henkeäsalpaavia kuvia! Todella taianomaisia. Voi kun tuollaisia metsiä vain olisi enemmän.
VastaaPoistaSuurkiitos! Ihana satumetsä se olikin. Totisesti soisi että useampia metsiä suojeltaisiin ja ne sais rauhassa vanhentua ja tarjota koteja uhanalaisille eliöille. Sama koskee muitakin luontotyyppejä, mut erityisesti metsät on mun sydäntä lähellä.
PoistaMieletön paikka!
VastaaPoistaJahka täältä Kiinasta taas joskus Suomeen tullaan, lienee syytä ihan tosissaan viimeinkin aloittaa se kotimaanmatkailu. (Näin taisi vannoa viimeksikin, yyh.) Aivan valloittavaa taianomaisuutta löytyy täältä Kiinan maaseudultakin, mutta kyllähän näistä teikäläisen kuvista ny välittyy taas aivan omanlaisensa taianomaisuus. Etenkin tuon kahdeksannen kuvan mutkikkuus lumosi mut ihan täysin!
Ehdottomasti! Lapistahan sitä erämaan taikaa löytää vaikka kuinka, mutta on täällä eteläisessä Suomessakin ties mitä, kun vaan lähtee hiukan tuttuja kotikulmia pidemmälle (tai miksei niistä kotikulmistakin voi sitä taikaa löytää, jos vaan katsoo vähän uudella tavalla).
PoistaOon ihastellut sun blogissa erityisesti niitä Kiinan vuorimaisemia, huhheijaa! Joku niissä vuorissa aina viehättää, ja joskus vielä sinnekin toivon mukaan tulee suunnattua. Maailma on niin valtava paikka!