Jääpuikkoja joessa

Pieni koski Aurajoessa, sunnuntaikävelyllä.

Vaaleanpunaista ystävänpäivää! Muistakaa rakastaa. Minun ystävänpäiväni on pitkään nukkumista, englannin artikkelin kirjoittelua, eilistä punajuurilaatikkoa ja joogaa. Täytyy odottaa niitä asiaankuuluvia halipusuja enää kaksi viikkoa.

Materian iloja

Oon monta vuotta haaveillut täydellisestä maiharitakista, joka olisi talvipakkasillakin lämmin, isohuppuinen, taskukas, oliivinvihreä, käytännöllinen, eikä näyttäisi muodottomalta möntiltä päällä. Aiemmat yritykset on olleet enemmän tai vähemmän viallisia, mutta sadanviidenkympin sijoituksen jälkeen, tässä se nyt vihdoin ja viimein on! Takki on suomalaista tekoa, joten toivon sen myöskin kestävän. Siinä on irrotettava lämpövuori, joten se käy myös syksy-/kevättakista. Oon onnellinen! (Jopa niin onnellinen, että esittelen täällä takkia vinoissa, epähavainnollistavissa ja muutenkin aika surkeissa kuvissa, anteeksi.)

Nämä löytyivät Tampereen reissulta kirpputorilta (paitsi kissa on lainassa omasta takaa). Valkoinen neuletakki oli superhyvä löytö. Ja tuossa valkoisessa paidassa on oikeasti edessä tasku, joka on jostain syystä hävinnyt kuvasta.
Olin eilen järjestämässä mielenosoitusta ja tänään jo osoitettiin mieltämme koulutusohjelmamme lakkauttamista vastaan. Siitä lisää kuvia ja sanoja myöhemmin, tältä päivältä ei enää irtoa. On hieman kiirekin kiitää ystävän luokse drinkki-/dippivihannestilaisuuteen ja ehkä myös karaokea lauleskelemaan!

Valoja ja varjoja hangella

Kävin viikko sitten sunnuntaina kävelemässä ja kuvailemassa. Tunnen itseni niin etuoikeutetuksi kun saan asua viiden minuutin matkan päässä noista maisemista! Saatan myös olla hieman (lue: paljon) kateellinen sille, joka asustaa tuossa ihanassa harmaassa talossa joen rannalla. Tuo sunnuntai oli jotenkin taianomainen päivä, kaikki vastaantulijat hymyilivät minulle ja minä hymyilin takaisin. Ehkä koska valo oli niin keväinen ja lumihanki kimalsi. Voi että!

Ennen sunnuntait olivat inhokkipäiviäni viikosta, mutta nykyään olen alkanut pitää niitä melkeinpä lempipäivinäni. On leppoisaa fiilistä ja aikaa käydä vaikka kyseisen kaltaisella kävelyllä. Olen myös ehkä vihdoinkin oppinut elämästä jotain muutakin. Että on ihan oikeasti tärkeää nukkua paljon, koska silloin saa hereilläoloajastakin paljon enemmän irti (nykyään alkaa kauhistuttaa, jos huomaan valvoneeni yhteenkintoista, siinä missä ennen oli harvinaista jos olin nukkumassa ennen puoltayötä, en tajua miten olen jaksanut), sekä laittamaan tarpeeksi paksusti vaatteita päälle kylminä päivinä. Sama se jos näyttääkin siperialaiselta mummolta, kuten tässä viimeaikoina on tullut tehtyä, mutta kylmä ei ole ollut!

Pssst, edelliseen postaukseen tuli toivottua vähemmän kuvatoiveita. Nyt kaikki laittamaan sinne edes yksi hassu toivomus!

Viiskymmentä ja risat

Ai niin, meinasi unohtua! Päätin aikoinaan, että sitten kun tuo sivupalkki näyttää viittäkymmentä lukijaa, pistän tällaisen jutun pystyyn, vaikka mieli teki vähän jo aiemminkin, kun näitä on täällä blogimaailmassa näkynyt. Nyt teitä on jo kaksi päälle puolensadan, hurjaa! Joten: kertokaa, mistä asiasta haluaisitte nähdä ottamani kuvan, niin sitten otan sellaisen (jos vain kykenen) ja postailen tännenäin. Toivottavasti heittelette paljon ehdotuksia!

Täällä on tomuista

Kissavieras Tomu tuli pitämään mulle seuraa isäntänsä huidellessa maailmalla. Voi kutsua myös nimillä Topi, Toppo, Kennonaama tai Pönölasse. Kissaneiti, jolla on kolme valkoista polvisukkaa ja yksi nilkkasukka, suuri saalistaja Laitilan metsistä. Näin talvisin se tykkää nukkua mahdollisimman lämpimässä paikassa (sohvan takana kohdassa, jossa on lattialämmitys tai sängyllä), juoda vettä kaikkialta muualta paitsi omasta kupistaan, kuten tiskialtaassa olevasta kulhosta tai suihkun lattialta, teroittaa kynsiään sohvaan ja päivystää yläkerran ikkunalaudalla. Tomu on myös hieman prinsessan elkeitä omaava kissanen - ei kelpaa muu ruoka kuin latz, eikä hiekka-astiaan voi tehdä tarpeitaan jos siellä on valmiiksi pienikin kakkapötkylä. Mutta on se vaan ihanaa nukahtaa illalla, kun tuo karvapallo kehrää selän tai vatsan päällä.

Otsatukka teki paluun hetken mielijohteesta. Se on aika kiva, väri varsinkin, vaikken joskus olisi uskonut ikinä noin sanovani. Opettelen käyttämään minisuoristusrautaa siihen.

 Voi valo! Auringonläiskässä hymyilyttää. Ainakin, kun pysyttelee sisätiloissa poissa paukkupakkasesta.

Viime päivien yksinkertaisia kokkailuja. En oikein jaksa panostaa ruuanlaittoon keskenäni, mutta jotain kuitenkin pitää syödä. Tuota supertuhtia smoothieta saan syyttää siitä, etten päässyt aamulla ollenkaan ekalle tunnille asti. Ylimmässä kuvassa on vallan herkullista kaali-maapähkinävoisörsseliä, om nom. Maistoin tuollaista samanlaista (ainakin melkein, en tiedä mitä siinä tarkalleen ottaen oli) ekaa kertaa osallistuessani kesällä vegaanipiknikille. Alla reseptit, alunperin omasta päästäni!

Pähkinäinen kaali

puolikas kaali (tai kokonainen pieni)

1/4 purkillista maapähkinävoita

ripaus suolaa

Paloittele kaali sopiviksi suupaloiksi ja käytä pannulla öljyn kera, niin että kaali ei kypsy kokonaan, mutta saa vähän makua. Lisää muut ainekset ja sekoita. Nauti esim. Suomen luonto -lehden kera kuten minä tein.

Kidneypapu-oliivitahna

2 tlk kidneypapuja

1-2 dl oliiveja

tilkka limettimehua

mausteita, yrttejä unohtamatta

Sörsselöi ainekset sauvasekoittimella/blenderillä. Nauti leivän tai minkä vaan kera.