maanantai 3. syyskuuta 2012

Estelí





Tämän kuvan tarkoitus oli esitellä otsassani komeilevaa rusketusraitaa, mutta toteutus vähän ontuu.





Yritettiin lähettää postipaketti Suomeen. Sen takia vietettiin kolme päivää Estelíssä, jonka erikoisuus olivat sikaritehtaat. Niistä ei kumminkaan tietenkään saanut ostettua suoraan niitä kääryleitä, koska valmistus oli vain ulkomaanvientiä ja matkamuistomyymälöitä varten. Postipakettiin käärittiin kumminkin niitä paketillinen, kaksi riippumattoa, yksi pikkulaukku ja pari pulloa rommia, tuhlattiin koko jesarirulla paketointiin ja kiikutettiin boksi postin tiskille. Postitäti ilmoitti, että hänen täytyy avata paketti. Aha. Aivan hemmetin hitaasti se alkoi leikellä ja repiä meidän huolellisesti teippaamaa pakettia, käärimään auki riippumattokääröjä, ja kun se löysi sieltä sen rommipullon, se pudisteli hitaasti päätään, hymyili oikein v-maisesti ja sanoi "Ei ei ei...". Homma jatkui ja toistui toisenkin rommin sekä sikareiden kohdalla. Miksei se vaan voinut kysyä mitä siellä paketissa on, ja kertoa ettei niitä saa lähettää? Yritettiin samaa vielä Hondurasin puolella, mutta siellä se olisi jo ollut aika kallista ja ne sikarit ei siltikään olisi ehkä ikinä saapuneet perille. Ei siinä sitten mitään, hammockit rinkkaan vaan ja lisää painolastia selkään.

Estelíssä oli kumminkin aika hauska musiikkialakulttuuri, nimittäin yksi ilta pamahdettiin vahingossa metallibaariin, ja kun päätettiin vaihtaa mestaa, osuttiin sattumalta nicaragualaisen örinämetallibändin keikalle. Suomessa en ehkä olis halunnut jäädä sinne moshailemaan paikallisten emolasten kanssa, mutta siellä se oli ihan tervetullutta vaihtelua latinomusalle ja listapopille! Haha. Muuten ehkä vähän mitäänsanomaton kauppakaupunki, mutta tulipa käytyä. Meillä ei ollut oikein mitään kunnollista matkasuunnitelmaa, vain muutama paikka jotka tahdoin nähdä, niin edettiin välillä aika sattuman kaupalla. Viimeisen kuvan kasviskahvilasta sai muuten maailman parasta avokadopirtelöä, vaikka kahvila olikin auki vasta ties monennellako yrityksellä kun koitettiin päästä sinne. Kaupunki sijaitsi ylämailla, ja eräskin ilta tuli ihan vilu. Hain hupparin päälle ja katsoin lämpömittaria, joka näytti 24 astetta... Siinä vaiheessa sitä taisi viimeistään olla sopeutunut ilmastoon.

Ps. Oon hämmentynyt kuvien koosta, tämä uusi kone näyttää ne niin paljon pienempinä kuin ennen. Kertokaa te, miltä siellä näyttää? Onko nuo pystykuvat nyt ihan liian isoja? Itse nimittäin en tykkää yhtään jos ne on, eikä mahdu näytölle kokonaisina.

6 kommenttia:

  1. Vastaan kysymykseesi ja paljastan samalla että täällä vielä hyvin laiskasta kommentoinnista huolimatta lueskellaan, eli on liian isoja eikä mahdu näytölle kokonaisina. Muuten on kiva lukea näitä matkakuulumisia, upeita ja mielenkiintoisia kuvia oot aina valinnut. Olisi mukavaa myös tavata sinut taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, hyvä kun kerroit niin jatkossa teen samallai ku ennenkin!
      Kiitokset ja kiva et pidät näistä höpinöistä. Todellakin olis hauskaa nähdä, ehkä tässä joku viikonloppu osuttais samaan aikaan Poriin? :)

      Poista
    2. Laita viestiä ku oot seuraavaks tulossa, mää tääl kuitenki ain oon :) Facebookista tavoittaa parhaiten, mulla ei oo sitä vanhaa numeroa enää käytössä enkä halua uutta julkaista täällä. Muutin Länsipuistoon ja tuparit on tulossa joskus piakkoin, toivottavasti silloin viimeistään nähdään.

      Poista
    3. Joo, näin teen! Tuun myös tupareihin ehdottomasti jos nyt ei satu just sillon olemaan jotain elämää tärkeempää menoa, ja tuskimpa on. :D

      Poista
  2. Rändöm metallikekkereihin sattuminen sellaisissa paikoissa joissa niitä vähiten odottaa on mahtia.. Sama kävi meille Nepalissa. Nepalilainen metalliskene tuli meille ihan puun takaa mutta on kuulemma erityisen voimissaan, nuorukaiset käveli kadulla Children of Bodom-paidat päällä.. :) Oli muuten helvetin hyvää vaihtelua (erityisesti mun black metal-miehelleni) siihen paikalliseen sekä intialaiseen paskaan mitä joutu joka paikassa kuuntelemaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, varmastikin tosi virkistävää! Tuolla oli kanssa yllättävän paljon just noita hevimiehiä, oikein muita alakulttuurien edustajia ei sit pahemmin näkynytkään. Ei toi perinteinen paikallinenkaan musa nyt paskaa oo missään, kuuluu tunnelmaan, mutta välillä sitä oikeesti vaan kaipaa jotain länsimaista (muutakin kun sitä jenkkidiskopoppia). :D

      Poista