sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Versoo se syksykin













Kasvit puskevat sinnikkäästi versoja niin kauan kuin valoa riittää. Minä otan hölmöjä pärstäkuvia likaisen vessanpeilin kautta Deep Purplen kiertuepaidassani ja syön joka päivä puolukoita.

Perjantaina sattui aika hauska tapaus. Meillä oli ollut koulussa maastotöitä, ja olin koko päivän harjoitellut vesi- ja sedimenttinäytteidenottoa miesten L-kokoisessa keltaisessa sadepuvussa keskellä järveä ja ties missä pelto-ojissa, enkä ollut ehtinyt edes syödä lounasta. Kun vihdoin päästiin melkein tunnin aikataulusta myöhässä kuraisina ja väsyneinä koululle, poljin täyttä vauhtia toiselle puolelle kaupunkia katsomaan erästä asuntoa. Samana päivänä mulle oli vasta ilmoitettu, että yhdestä toisestakin asunnosta olisi näyttö, tismalleen samaan aikaan. Olin vastannut, etten harmi kyllä sen toisen takia pääse. No, ekan näytön jälkeen menin kauppaan, tein rauhassa ruokaostokset ja olin lähdössä varmaan puoli seitsemän aikaan illalla kotiinpäin kun se esittelijä sitten soittaa että hänen pitäiskin viedä sinne asunnolle yks avain ja mulla olisi viimeinen tilaisuus mennä katsomaan kämppää. No mikäs siinä, paitsi että multa menisi puoli tuntia polkea sinne. Esittelijä tuumasi että hänpä hakee autossa istuvalle pojalleen heseruokaa ja nähdään puolen tunnin päästä. Sinne sitten poljin ihan kassialman näköisenä tukka pystyssä kuraisine sadevaatteineni ja kauppakasseineni katsomaan sitä asuntoa, ja ihme ja kumma me sitten saatiin se! Esittelijäkin sanoi, että jos hänen työkaverinsa tietäis että hän on täällä perjantai-iltana tähän aikaan esittelemässä asuntoa niin ajattelisivat kyllä että hän on ihan hullu. Hahah!
Itse asunto oli hurjan suloisessa keltaisessa puukerrostalossa, jonka rappukäytävä oli juuri sellainen kun oon pienenä kuvitellut Tiina-kirjoihin, vaikka oikeasti Tiina ei edes tainnut asua puisessa talossa. Siellä rapussa oli kaikki pinnat puuta, pitsiverhot ja räsymatot, ja meidän pikku kaksiossa kakluuni ja puuhella. Ja esittelijä kertoi, että ihmiset kasvattelevat siellä pihalla yrttejä ja kaikenlaista kesäisin, upeeta! Vuokra ja lämmityskustannukset halpenevat melkoisesti ja koulumatkakin lyhenee. Ei tässä paljon onnellisempi voi olla! Muuttaminen tosin alkaa heti paikalla, koska tuo mieheke tulee illalla lomalle vain kahdeksi viikoksi ja sinä aikana aiotaan saada huusholli tyhjennettyä.

6 kommenttia:

  1. mau, itsekin haaveilen juuri jostain idyllisestä kodista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, haaveilu on parhautta. Tykkäsin kyllä tästäkin kodista paljon, mutta tuolla on enemmän vanhaa jäljellä ja se on kivaa. c:

      Poista
  2. Ihanaa, onnittelut kämpästä! :)

    VastaaPoista
  3. Onnea uuteen kotiin, kuulostaa aivan ihanalta paikalta! Ja vitsi sun takut on hienot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos paljon! Takut on vähän ... kerrostuneet? :D Vanhoja ja uusia takkuja sekasin, mutta ainakin niin saan jonkinlaista vaihtelua!

      Poista